Koska valtameren olemassaolosta ei ole muita yleisesti tunnustettuja todisteita, planeetantutkijat ovat jo pitkään suosineet pitkänomaisen ytimen hypoteesia. Mimaksen radan prekessiosta tehty huolellinen analyysi osoitti kuitenkin merkittävän ristiriidan täysin kiinteän kappaleen mallin kanssa – se prekessoi vastakkaiseen suuntaan kuin sen liike. Tällöin Mimasilla pitäisi olla paljon litteämpi muoto.
”Itse asiassa havaittu libraatio ja radan prekessio eivät sovi kiinteän kappaleen malliin. Sen sijaan ne sopivat hyvin yhteen globaalin valtameren olemassaolon kanssa. Mallinnus viittaa siihen, että se on geologisten standardien mukaan hiljattain syntynyt, joten se ei ole ehtinyt jättää jälkiä pintaan ruhjeiden, harjujen ja muiden piirteiden muodossa”, tutkimuksen tekijät selittävät.
